KKO:1984-II-189
- Asiasanat
- Menettämisseuraamus - II Rikoksen tuottaman hyödyn menettäminenAsianomistaja
- Tapausvuosi
- 1984
- Antopäivä
- Diaarinumero
- VE82/30
- Taltio
- 4761/83
- Esittelypäivä
Saattaessaan rangaistusvaatimuksensa ylemmän oikeuden tutkittavaksi asianomistajalla on oikeus samalla vaatia myös tuon rikoksen johdosta tuomitun menettämisseuraamuksen korottamista, vaikka hän ei ole nimenomaisesti vaatinut menettämisseuraamusta alemmassa oikeudessa.
Ään.
Yrityksen työntekijä oli rikollisella teollaan saanut aikaan yrityksen toiminnassa kustannusten säästöä. Yritys tuomittiin menettämään valtiolle arvioitu säästö rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä.
IV-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Virallinen syyttäjä oli Itä-Suomen VEO:ssa vaatinut, että piirimetsänhoitaja A, metsänhoitaja B, metsätyönjohtaja C ja metsänhoitaja D, joista A oli ollut Enso-Gutzeit Osakeyhtiön ja yhtiöiden keskinäisen sopimuksen mukaisesti myös Rauma-Repola Oy:n, B Osuuskunta Metsäliiton, C Valtion Polttoainekeskuksen sekä D Tehdaspuu Oy:n puutavarakuljetuksista vastaavana toimihenkilönä, tuomittaisiin vesilain 13 luvun 2 §:n 2 momentin perusteella rangaistukseen luvattomasta puutavarankuljetuksesta. Syytteen mukaan syytetyt olivat Rantasalmella 22.4. -31.10.1974 sen jälkeen kun Itä-Suomen VEO:n 18.4.1974 antama päätös, jolla vastaajayhtiöt olivat saaneet oikeuden käyttää uittoa varten pudotuspaikkana maanviljelijä Eino Hukkasen omistamalla tilalla olevaa aluetta, oli jäänyt lainvoimaa vaille ja vuokrasopimus, jonka perusteella vastaajayhtiöt olivat aikaisemmin käyttäneet ko. aluetta, oli päättynyt 21.4.1974, ajattaneet ilman laillista oikeutta edelleen puutavaraa kuorma-autoilla pudotuspaikalta järveen, mistä menettelystä oli aiheutunut Hukkaselle erinäistä haittaa. Lisäksi syyttäjä oli vaatinut, että vastaajayhtiöiden saama laiton hyöty julistettaisiin valtiolle menetetyksi.
Hukkanen oli vaatinut syytetyille rangaistusta jatketusta yksin teoin tehdystä vesilain säännösten rikkomisesta, omankädenoikeudesta ja kotirauhan rikkomisesta sekä lisäksi vastaajayhtiöltä ja syytetyiltä yhteisvastuullisesti vahingonkorvausta.
Itä-Suomen VEO, jossa syytetyt ja vastaajayhtiöt olivat kiistäneet kaikki vaatimukset, p. 6.7.1978, oli katsonut syytteessä tarkoitetut seikat sekä lisäksi mm. sen selvitetyksi, että Korkein hallinto-oikeus oli päätöksellään 27.2.1975 Itä-Suomen VEO:n päätöksestä 18.4.1974 tehdystä valituksesta myöntänyt määräämillään ehdoilla yhtiöille luvan väliaikaisesti käyttää uittoon po. Hukkasen omistamia maa-alueita. VEO oli todennut syytettyjen toimiessaan puutavaran kuljetuksista vastaavina toimihenkilöinä työnantajiensa puolesta 22.4. - 31.10.1974 eli syytteessä tarkoitetun vuokrasopimuksen umpeenkuluttua ja vielä lainvoimaa vailla olleen VEO:n päätöksen antamisen jälkeen ajattaneen moottoriajoneuvoilla puutavaraa entiseen tapaan Mustalahden pudotuslaiturin kautta vesistöön ajon tapahtuessa yleisen tien ja pudotuslaiturin välisellä runsaan 100 metrin matkalla Hukkasen Mustalahden tilalla olevan yksityisen tien ja alueen kautta. Mainittuna aikana puutavaraa oli ajettu
- Enso-Gutzeit Osakeyhtiön lukuun ainakin 10.000, - Rauma-Repola Oy:n lukuun ainakin 2.000, - Osuuskunta Metsäliiton lukuun ainakin 1.000, - Valtion Polttoainekeskuksen lukuun ainakin 2.000 ja - Tehdaspuu Oy:n lukuun ainakin 7.000 kiintokuutiometriä.
Tämän vuoksi VEO oli katsonut, että syytetyt olivat kerrotulla menettelyllään, ottamalla puutavaran pudotuspaikalle kuljettamista varten käyttöön Hukkasen kiinteää omaisuutta enne siihen oikeuttavan lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulemista ja ennen toimenpiteeseen sittemmin oikeuttaneen väliaikaisen luvan antamista, tosin syyllistyneet vesilain 13 luvun 2 §:n 2 momentin rikkomiseen, mutta ottaen huomioon mm. vastaajayhtiöiden menettelyä välittömästi 20 vuoden ajan edeltänyt vastaava laillinen kuljetustoiminta Hukkasen samojen alueiden kautta, oli syytettyjen menettelyn katsottava johtuneen olosuhteet huomioon ottaen anteeksi annettavasta ajattelemattomuudesta. Sen vuoksi VEO oli jättänyt syytetyt rikoslain 3 luvun 5 §:n 2 momentin nojalla rangaistukseen tuomitsematta ja, samalla kun yhtiöt oli velvoitettu suorittamaan Hukkaselle vahingonkorvausta, katsonut, että vastaajayhtiöt olivat saanet po. puutavaran ajosta taloudellista hyötyä. Ottaen vähentävänä tekijänä huomioon Hukkaselle tuomitut vahingonkorvaukset, VEO arvioi saavutetun hyödyn 1,50 markaksi ajetulta puukuutiometriltä. Sen vuoksi VEO oli rikoslain 2 luvun 16 §:n 1 momentin nojalla julistanut vastaajat menettämään valtiolle taloudellisena hyötynä
- Enso-Gutzeit Osakeyhtiö 15.000 markkaa, - Rauma-Repola Oy 3.000 markkaa, - Osuuskunta Metsäliitto 1.500 markkaa, - Valtion Polttoainekeskus 3.000 markkaa ja - Tehdaspuu Oy 10.500 markkaa.
VYO, jossa Hukkanen toistaen rangaistus- ja vahingonkorvausvaatimuksensa oli vaatinut vastaajayhtiöiden tuomitsemista menettämään valtiolle saamanaan taloudellisena hyötynä 70.280 markkaa sekä syytetyt ja vastaajayhtiöt olivat vaatineet VEO:n päätöksen kumoamista kokonaan, p. 16.9.1982, ei ottanut tutkittavakseen Hukkasen esittämää taloudellisen hyödyn menettämistä valtiolle koskevaa vaatimusta, koska Hukkasella ei ollut valtion puolesta puhevaltaa asiassa. Tutkiessaan asian muutoin VYO oli katsonut, ettei ollut syytä muuttaa VEO:n päätöstä.
KORKEIN OIKEUS
KKO:ssa 6.4.1982 kuolleen Eino Hukkasen kuolinpesän osakkaat toistivat Hukkasen VYO:ssa esittämän vaatimuksen vastaajayhtiöiden tuomitsemisesta menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 70.280 markkaa. Vastaajayhtiöt vaativat vapauttamistaan velvollisuudesta suorittaa valtiolle taloudellisena hyötynä menetetyksi tuomittuja määriä. Näiden vaatimusten osalta asianosaisille myönnettiin valituslupa.
KKO, p. lausui perusteluissaan, että Eino Hukkanen on asiaa VEO:ssa käsiteltäessä vaatinut A:n, B:n, C:n ja D:n tuomitsemista rangaistukseen mm. siitä, että nämä olivat VEO:n päätöksessä selvitetyllä tavalla, toimiessaan A Enso-Gutzeit Osakeyhtiön ja Rauma-Repola OY:n, B Osuuskunta Metsäliiton, C Valtion Polttoainekeskuksen ja D Tehdaspuu Oy:n lukuun ja hyväksi, ilman laillista oikeutta käyttäneet Eino Hukkasen omistamaa aluetta puutavaran purkauspaikkana ja kuljettaneet puutavaraa hänen alueensa kautta. Saattaessaan rangaistusvaatimuksensa VYO:n tutkittavaksi on Eino Hukkasella ollut VYO:ssa oikeus vaatia myös syytettyjen rikoksellaan vastaajayhtiöille tuottaman taloudellisen hyödyn menettämisseuraamuksen korottamista. VYO:n ei näin ollen olisi tullut mainitsemallaan perusteella jättää tätä vatimusta tutkimatta. Viivytyksen välttämiseksi Eino Hukkasen VYO:ssa esittämä vaatimus on otettu välittömästi tutkittavaksi.
Enso-Gutzeit Osakeyhtiö, Rauma-Repola Oy, Osuuskunta Metsäliitto, Valtion Polttoainekeskus ja Tehdaspuu Oy ovat ostaessaan hankintavuonna 1973 - 1974 uittokaudella 1974 purkauspaikoille ajettavan puutavaran sopineet VEO:n päätöksessä tarkoitetun puutavaran myyjien kanssa, että se kuljetetaan Eino Hukkasen omistamalla tilalla olevalle Mustalahden purkauspaikalle. Tästä puutavarasta sovittu hinta on mm. kuljetuskustannusten osalta perustunut siihen, että Mustalahti on purkauspaikka. Puutavaraa ei kuitenkaan olisi VEO:n päätöksessä mainitusta syystä saanut kuljettaa tälle purkauspaikalle, vaan se olisi pitänyt kuljettaa johonkin toiseen paikkaan, missä se olisi voitu luvallisesti purkaa. Tästä olisi vastaajayhtiölle aiheutunut lisäkustannuksia, joita ne eivät huomioon ottaen myyjien kanssa tehdyt ostosopimukset olisi voineet periä heiltä ja joilta ne kuljettaessaan ja purkaessaan puutavaran luvattomasti Mustalahden purkauspaikalle ovat siten säästyneet. Tästä A:n, B:n, C:n ja D:n rikoksena syyksiluetusta menettelystä ovat heidän työnantajansa saaneet taloudellista hyötyä kukin alempien oikeuksien arvioiman määrän.
Tämän vuoksi VYO:n päätöksen lopputulosta taloudellisen hyödyn menettämisestä ei muutettu.
Eri mieltä olevat jäsenet (oikeusneuvokset af Hällström ja ylimääräinen oikeusneuvos Hagman) ottivat päätöslauselmasta ilmenevästä syystä Eino Hukkasen VYO:ssa esittämän menettämisseuraamuksen korttamisvaatimuksen välittömästi tutkittavaksi ja lausuivat siihen nähden, mitä vastaajayhtiöt ovat esittäneet puutavaran myyjille suoritettavan puutavaran hinnan määräytymistavasta, ettei alempien oikeuksien A:n, B:n, C:n ja D:n rikoksena syyksi lukema menettely ole tuottanut rikoslain 2 luvun 16 §:n 1 momentissa tarkoitettua taloudellista hyötyä vastaajayhtiöille, vaan tuon menettelyn perusteella säästyneet kuljetuskustannukset ovat tulleet asianomaisten puutavaran myyjien hyväksi kohonneiden kanto- ja hankintahintojen muodossa. Tämän vuoksi vähemmistöön jääneet jäsenet olisivat vapauttaneet Enso-Gutzeit Osakeyhtiön, Rauma-Repola Oy:n, Osuuskunta Metsäliiton, Valtion Polttoainekeskuksen ja Tehdaspuu Oy:n niille tuomituista menettämisseuraamuksista.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Heinonen, Ådahl ja Riihelä